Tämän joulukalenteri perustuu tositapahtumiin. Edellisenä keväänä istuin mökkirannassa odottamassa jäiden lähtöä. Kaksi joutsenta lensi järven ympäri peräkanaa (vai peräjoutsenta - mikä tässä nyt on oikea termi). Jälkimmäinen piti kovaa kaakatusta. Ne laskeutuivat järven huteralle jäälle. Toinen joutsen painoi päänsä alas ja toinen kiersi sen ympärillä kaakattaen äänekkäästi. Sitten ne nousivat taas lentoon ja sama rutiini toistui.
Tämä näytti niin inhimilliseltä, että se antoi inspiraation seuraavan joulun kalenteriin. Olkaa hyvä: Jullen ja Janeten muuttomatka!
On kirpeän kuulas syksyinen päivä, kesästä jäljellä hiipuva häivä.Tuuli lehtiä järvelle heitti, pitkin tyventä pintaa käy joutsenen reitti. Ylväs on lintu, on kulkunsa vakaa vaan mikä kurkistaa kaislojen takaa? |
| It’s a crisp and glittering autumn day, summer’s glow is fading away. The wind tosses leaves upon the lake, while a swan glides on the path they make. So noble its neck, its journey grand— but what peeks out from the reeds near land? |
Etsä viitsisi tulla pakkaamaan? Vois lennolla tavata tuttuja ja kuunnella juoruja, juttuja. Sinä vain haaveilet päiväunta, vaikka kohta alkaa sataa lunta! |
| “Would you please start packing your gear? All the others shout: ‘It’s time, my dear!’” We’ll meet old friends along the way, hear bits of gossip through the day. But you just sit and dream and yawn, though soon the sky will snow at dawn! |
”Sen arvasin, toiset ehtivät mennä! Minä asetan vauhdin, sä suunta määrää, ei auta tehdä liikettä väärää. Me kaksin oomme, ei apuna kukaan, tulihan sinulle kartta mukaan?” | |
|
On lentäneet linnut aimo tovin, Alppien huiput litteiltä näyttää ja rinteitä porojen laumat täyttää. ... Porojen...?! Tuleeko mitään mieleen? On jotakin menossa pahasti pieleen! |
| For quite a while they’ve flown as two, the air has turned to icy blue. The Alps lie flat as if pressed down, and reindeer roam on every mound. …Reindeer!? What image does that bring? Something’s gone wrong with everything! |
”Julle, Julle, mitä kanssasi teen? Turhaan sen sulta salaisin, oli karttasi ylösalaisin. Voi tuota sun touhuas vetelää, täyskäännös ja kohti etelää!” |
| “Oh Sven—what am I to do with you? We’ve flown northward the whole way through! No point in hiding—don’t be sly— your upside-down map told you a lie! Oh, all your muddled, lazy flair… Turn ‘round! Fly south through warmer air!” |
Vaiti joutsenet lentää, ei juttele kieli, Julle suunsa avaa: ”Mua huoli vaivas: on varsin kaukana Afrikan taivas. Jos siivet ei jaksa perille kantaa? Pitäiskö sittenkin periksi antaa?” |
| Silent they fly, with heavy hearts, no chatter now from beaks or parts. Then Julle speaks: “A worry grew— Africa’s skies are far from view. What if these wings can’t carry me there? Should I give up in cold despair?” |
”Mitä??! Jäätäis tänne, kylmään ja loskaan?? Vaan siivissä painaa väsymys suuri, yliotteen saa linnuista huono tuuri. Eivät jaksa lentää latvojen yli, antaa suojan metsän tuuhea syli. |
| “What?? Stay here in slush and freeze?! I won’t allow such nonsense—please!” But tired wings grow weak with strain, and misfortune grips their flight again. They cannot soar past treetops high; the forest’s arms give safe supply. |
Maa on jäässä ja Julle huokaa: Ne apetta etsien kaartelee, kun Julle jotakin havaitsee: Sorsia uimassa virrassa sulassa, löytyiskö apua ruokapulassa? |
| The ground is frozen; Sven sadly sighs: “Where could we find some food supplies?” They circle ‘round in search of fare— when Sven spots some movement there: ducks swimming in a melted run— could they help when food is none? |
”Apu jo löytyi”, ilahtuu Julle, Nuo on tottuneet talviseen säähän, löytäneet vettä, jok’ ei mee jäähän. Heiltä ei taida ruokakaan loppua, jäädään tänne, ei etelään hoppua.” |
| “Oh perfect help!” Sven shouts a cheer. “Shall we go greet our neighbors here? They’re used to winter’s icy flow, they’ve found a stream that will not snow. And surely food for them won’t stop— why rush to south? Let’s ditch that hop.” |
”Sorsien kanssa? Älähän luule! Ei ole niillä ylvästä kaulaa, rääkyvät vaan, ei osaa ne laulaa. Ei tyyliä lainkaan, ne uivat kuin kalat, vaappukoon keskenään, räpyläjalat.” |
| “With ducks? Oh no—don’t be absurd! We are a far more noble bird. No graceful necks, no songs they sing, just quacks and flaps and splashing wings. No style at all—they swim like fish, let flipper-feet do as they wish.” |
Matka siis jatkuu peltojen päällä, vain lumista aavaa tuolla ja täällä.Vaan mikä on tuolla, nyt taisivat löytää, osuvat keskelle ruokapöytää. ”Tämäpä sattui”, Julle nauraa, on pellolle kannettu lyhteittäin kauraa. |
| So on they fly above the fields, just snowy plains where nothing yields. But wait—what’s that? A wondrous sight! They’ve landed in a feast outright. “Well now, that’s luck!” laughs Sven out loud— the field is stacked with oats unbowed. |
Joutsenet ovat nälissään |
| Hungry swans begin to feast, enjoy the unexpected treats— but suddenly a shotgun cracks, a dog barks loud and panic backs. They flee in fear, hearts beating fast, as Madam Swan sobs sorely at last. |
| “We winged ones aren’t like antlered deer with solid hooves that thunder near. You must not chase us in this way— we’re protected birds, as laws do say!” Janette grits hard her trembling beak, she mourns the meal she couldn’t seek. |
”Me olemme otukset siivekkäät, |
Janette hermostuu perin juurin, |
| Janette grows cross, her patience thin, her blame lands squarely Julle’s chin: “We’d bask in warmth on southern shores if you weren’t scatter-brained outdoors. In palms’ soft shade we’d eat fine treats, meet cousins, friends, in sunlit heats.” |
Metsän täyttää kaakatus äkeä, |
| The forest rings with quacks and calls, that tempt the hungry beasts and thralls. While Janette scolds her Sven not dear, a fox creeps close without a fear. He marks the lady as his prey, to snatch Janette mid-swan-song’s sway. |
Vaan helpommin kettu vois ruokansa saada, |
| But foxes don’t score meals that fast— this matron’s made of tougher cast! Her wings strike fierce on either side: “What are you staring at, all wide-eyed?! Don’t stand there dreaming, Sven, now, move! Fox—leave! I’ve had more woes than prove!” |
Janette matsista voitolle jää, |
| Janette wins the feathery fight, yet dusk is creeping into night. When sunlight fades, so does her will— could this be where their fate stands still? Help from the ducks would serve them well… Janette swallows her pride to tell. |
Syntyy hämmennys sorsien joukossa, |
| The ducks are startled at the sight— two strangers seeking help tonight. Sven explains with humble tone: “We seem to have a problem grown. I realized my map was all too wrong— our migrating path’s been off so long.” |
Sorsat ihailee paria hienoa, |
| The ducks admire the noble pair, soft whispers spread through winter air. Sven stays calm, but proud Janette enjoys the warmth of each vignette. She lifts her beak in lofty pose: “We’d not be here—if right that goes.” |
”Astukaa tänne ja painakaa puuta, |
| “Step here and rest, lean on that tree— perhaps you’d like some drink or tea? You’ve come to us at perfect time, there’s food enough for all to dine. Our hosts bring forth their finest treats— we’re all prepared for Christmas feats!” |
Ei oo Janette moisesta juhlasta kuullut, |
| Janette has never heard before of duck-made feasts with festive lore. She thought them dull and colorless— but joy proves that was foolishness! Their flock is bright with every hue— her view of ducks turns warm and new. |
”Käykää pöytään, vieraat hyvät, |
| “Please sit and eat, dear honored guests, enjoy our seeds and oats, the best!” No need to ask them twice to dine— they dive at food like starved in line. They’ve never tasted fare so fine— both quality and quant’ combine. |
Sitten paketin saavat vieraat ja tutut, |
| Next, every guest receives a gift, to bring their weary spirits lift. Janette gets a mirror fair, and Sven —compass true to bear: “This helps with all directions flown— it always shows where south is known!” |
Rouva peiliin katsoo: ”nyt muuttuu tyyli, |
| She checks the mirror, proudly beams: “Now style returns to me, it seems. No southern shores for us this year— let others keep their warm frontier. We’ll stay with snow and frosty gleam— for duckland throws the best of dream!” |