Start
The previous year, Elmeri had discovered the meaning of life he’d been looking for. So now he was able to focus on more earthly matters: oh, how he longed for a new car!
The need for a car wasn’t based on real events — but the career reflections certainly were. Go take a look and see where Elmeri ended up!
1
| Vielä muistatko Elmeri-siiliä? Nyt hän himoitsee automobiiliä. Haluaisi tuntea vauhtia vaaraa, kun tyyriisti ohjaisi urheilukaaraa. Vaan yksi on ongelma tätä nykyä: Kuinka saada maksukykyä? |
| Do you still remember Elmeri the hedgehog dear? Now he longs for an automobile this year. He dreams of speed and a dash of danger, hands on the wheel like a stylish ranger. But one big problem troubles him today: How on earth can he afford to pay? |
2
| Voisiko ehkä onneaan koittaa, arpoja ostaa, lotossa voittaa? Vai kavereilta nöyrästi anoa, kauniita sanoja jonossa sanoa? Ei ne rahat itsestään pussiin lennä Varmaan pitäisi töihin mennä. |
| Perhaps he could try a stroke of luck, buy some tickets and hope he’s struck? Or humbly ask his friends for aid, with charming words so sweetly laid? Money won’t just fly into his sack — he’ll surely need to earn it back. |
3
| Leipuriksi voisinko tulla? Tassuissa syntyisi hienokin pulla. Uunissa karjalanpiirakat paistuis Sokerikuorruteviinerit maistuis Vaan jos en herkkuja malttaisi muille jättää? Omaan kitaan ne saattaisin mättää. |
| Could I become a baker, perhaps? With nimble paws I’d make fancy snacks. In the oven, Karelian pies would rise, and frosted pastries would mesmerize. But what if I couldn’t resist the treat — and shoveled them all into my own seat? |
4
| Parempi kuin pulla tai kaksi Ois ryhtyä urheiluvalmentajaksi. “Älä tee niinkuin teen vaan tee niinkuin sanotaan”, siinä turhaan silloin armoa anotaan. Viuhtoisin personal trainerin ruoskaa, Ei pelättäis, sadetta, räntää ei nuoskaa. Vaan toisten komentaminen olis epistä, Otan mallia oman onnensa sepistä. |
| Better than baking a bun or two might be becoming a coach—yes, that could do. “Don’t do as I do, but do as you’re told,” no mercy granted, no slack to behold. I’d crack the whip like a personal trainer, through rain and sleet they’d grow no complainer. But bossing others would feel unfair — I’ll follow those who forge their fortune with care. |
5
| Jos itse alankin urheilijaksi Vaan minkä lajin kohdalle raksi: Hiihtoa, keihästä, uintia, juoksua? Mistä trikoisiin saisi urheilun tuoksua? Vaan ei – ei riittäisi kanttia, kuria Reenata, huhtoa, urheilun uria. Lisäks pitäisi välttää kaikkia rasvoja. Ei edes uskaltais rasvata huulia, kasvoja. |
| If I became an athlete instead, which sport should I chase ahead? Skiing, javelin, swimming, or sprint — which tights would carry that sporting hint? But no — I lack the grit and drive to train and toil and truly strive. And worse, I’d have to cut out every fat — not even lotion for lips or face — imagine that! |
6
| Kuinkahan pärjäisin opettajana? Noinko painaisi siilin sana? Jakaisin nuorille tietoa, oppia, Välillä soittaisin klassista, poppia. Vaan jos vähän vetäisin ärhäkkää settiä, Niin videot kiertäisi pitkin nettiä. Ja mikä olisi prosessin tulos: Lapset terapiaan ja ope ulos. |
| How would I manage as a teacher, I wonder? Would a hedgehog’s words boom like thunder? I’d share with the young both knowledge and lore, sometimes playing classics, sometimes pop at the door. But if I let loose with a fiery rant, the videos online would spread like a chant. And what would the whole sad process yield? Kids sent to therapy — and the teacher out the field. |
7
| Vai olisko blogisti parempi duuni, Voisin aina puhua puhtaaksi suuni. Joka lähtöön multa löytyis piikkejä Voisin suomia taviksia ja friikkejä. Aina tietäisin paremmin kaikki jutut, Osansa saisivat vieraat ja tutut. Vaan en jaksaisi aina seurata somea, Olla sähköisesti edustava, komea. |
| Or would blogging be the perfect gig, where I could speak my mind — loud or big? I’d always have barbs for every case, mocking oddballs and folks of the commonplace. I’d claim I know best in all situations, friends and strangers alike my blog’s creations. But I couldn’t keep up with the social-media show — always looking polished, charming, glowing on the go. |
8
| Ehkä kirjailijana toimis paremmin polla Kun kammiossani yksin voisin olla. Ja kokea luomisen iloa, tuskaa, Kun katsoisin auringonlaskua, ruskaa. Kynästä syntyisi mestariteos, Draaman ja lyriikan armoton seos. |
| Maybe my mind would work better as a writer, alone in my chamber, my world a bit tighter. I’d feel the joy — and the torment — of creation, watching sunsets blush in quiet contemplation. From my pen would flow a masterpiece grand, a ruthless blend of drama and verse carefully planned. |
9
| Jos ehtyisi luovan kirjailun hana, Varmaan pärjäisin ompelijana Neulat olisi omasta takaa, Muotipiireissä voisin luovuutta jakaa. Mekkoni jonossa kättelis pressaa Vaan siinä saattaisi alkaa stressaa… |
| If my fountain of writing should ever run dry, perhaps as a seamstress I’d still get by. With needles of my own I’d stitch with flair, sharing my style in the world of haute couture there. My dresses might queue to greet the press — though that, I fear, could spark some fashion stress… |
10
| Jos luovuus ei olekaan minun juttu, Oisko tekniikka enempi tietty ja tuttu. Osana salkkumiesten kööriä Olisin kovasti insinööriä. Päivät tekisin suoria kulmia Ratkoisin kaikkia käytännön pulmia. Vaan kaikki päivätkö pöydän takana Istuisin kalpeena kuin lakana? |
| If creativity simply isn’t my thing, maybe tech would be a clearer — a safer swing. Among the briefcase-carrying crew I’d be an engineer through and through. My days would be angles, precise and neat, solving practical problems, concrete and complete. But every day behind a desk, just sitting there — would I turn pale and nothing dare? |
11
| Taidan olla enempi tekijäluonne, Vedän putkia sinne ja piuhoja tuonne. Ja sitten ihailen kätteni työtä, Syntyy aitoa jälkeä touhuni myötä. Vaan jos vääriin paikkoihin asennan johtoa Ei silloin ole hommassa hohtoa Tulee kylmästä putkesta vettä kuumaa, En tunne työn iloa, onnen huumaa… |
| I think I’m more of a hands-on soul, pulling pipes here and wires through a hole. Then I’d admire the work I’ve done — real results from real hard fun. But if I placed the cables in the wrong spot, oh, what drama, cold taps turning hot if I run the wires and everything wrong, the whole proud feeling is far and gone. |
12
| Siistijän homma olis mukava, selkeä, vois varmasti ihalla työnsä jälkeä. Pitkällä mopilla lattiat puunaisin, Hienoks ja siistiksi toimistot tuunaisin. Vaan noinko osaisin niitäkään hommia Oma kämppä on kuin siellä ois räjäytetty pommia. Ei ole siellä kovin kaunista, somaa Ei taida siisteys olla mulle luonteenomaa. |
| A cleaner’s job would be pleasant and clear, I could proudly admire the work I do here. With a long-handled mop I’d polish each floor, make every office shine more and more. But would I even manage those tasks at all, when my own place looks like a bomb hit the wall? There’s nothing tidy, nothing charming to show — I guess neatness just isn’t my natural flow. |
13
| Pitäiskö asiaa katsella toisin, lääkärin hommissa auttaa voisin. Jos olisin tohtori infektioiden Tauteja poistaisin, rokottaa voiden Piikeillä estäisin pöpöjen matkat, Ottais bakteerikannat jo ennakkoon hatkat. Vaan entä kun tulisi uusia kantoja, Kun ihmiset kiertelee etelän rantoja? |
| Pitäiskö asiaa katsella toisin, lääkärin hommissa auttaa voisin. Jos olisin tohtori infektioiden Tauteja poistaisin, rokottaa voiden Piikeillä estäisin pöpöjen matkat, Ottais bakteerikannat jo ennakkoon hatkat. Vaan entä kun tulisi uusia kantoja, Kun ihmiset kiertelee etelän rantoja? |
14
| Voisin alkaa kehittää lääkkeitä uusia, petrimaljoissa kasvais solukkomuusia. Labrasta poistuisin ainoastaan Ottamaan Nobelin palkinnon vastaan. Vaan vaaditaanko liikaa älyä? Ja kaipaisin ympärilleni hälyä. |
| I could start creating new medicines bold, in petri dishes cell cultures would grow and unfold. I’d leave the lab only when occasions rise to dress in tails and claim Nobel Prize. But does it demand too much of thinking? Alone in my lab, I might start stinking. |
15
| Elämässä tarvitaan pyttyyn törinää, isojen laitteiden mureaa mörinää. Olis kiva jotakin konetta ajaa, missähän tarvittais kuljettajaa? Ei minua moottorin pelko vaivaa voisin isolla koneella kuoppia kaivaa. Tai ohjaimissa metsäkoneen, tarttuisin koivunrunkoon moneen. |
| In life you need engines that rumble and roar, big mighty machines with a deep, throaty core. It’d be fun to drive some powerful gear — where would they need a good driver here? I’m not afraid of engines that growl or quake, I’d dig giant trenches with one mighty shake. Or in a forest machine, calm and keen, I’d grab hold of birch trunks — a whole birch-tree scene. |
16
| Vai olisko metsässä kivempi olla jos hiljaisuudessa lepäis polla. Jos elämänarvoni laittaisin toisin eräoppaaksi alkaa voisin. Samalla mielenrauhaa saisin kun muita luonnossa opastaisin. Vaan eksyiskö porukka mutkaan ekaan Kun opaskin uppoais sammalen sekaan? |
| Maybe the forest would suit me best, where in quiet my mind could finally rest. If I rearranged all my values anew, I might become a wilderness guide, too. I’d find my own peace along each trail, while helping others through hill and vale. But would the group get lost at the very first turn — when even their guide might vanish into the fern? |
17
| Vaikken oppaksi ala, tunnen metsään vetoa, enkä pelkää mitään metsän petoa! Alanko kerätä marjoja, sieniä, metsän herkkuja - suuria, pieniä? Kun sato alkaa mättäillä kypsyä Samoan seutuja pitkin syksyä. Kantaen selässä suurta koria, kaupoille suuntaan kohti toria. |
| Though I won’t be a guide, the forest calls, and I fear no creature within its walls! Should I start picking berries and 'shrooms, forest delights in tiny and booming blooms? When the harvest ripens on mossy ground, I’ll roam through the woods as autumn comes ’round. With a great big basket upon my back, I’ll head to the market along my forest track. |
18
| Vielä hetken Elmeri asiaa pohti sitten suuntasi läheistä metsää kohti. Heti huomasi itsellään erityistaidon, Jo etäältä haistoi herkkutatin aidon Taidankin olla kaupungin ainoa jolta löytyy tarkkaa tattien vainua. Se saaliita alkoikin paljon löytää, ne pian koristi ihmisten ruokapöytää. |
| Elmeri pondered the matter a little more, then headed straight for the nearby forest floor. He soon discovered a very special skill — from far away he sensed porcini on the hill. I might be the only one in town, he mused, with mushroom-sensing powers so finely infused. And soon he found harvests plenty and sweet, that ended up gracing many a table for people to eat. |
19
| Pian alkoi tilille kertyä taalaa, Vaan tulot oli aika pientä skaalaa. Jotta en tässä loppuelämäni raada, Pitää liiketoimintaa kasvuun saada. Myyntiin saadaan tehoja ja watteja, Kun Italiaan myydään herkkutatteja. Siitä tulikin oiva diili, Alkoi tuloja kerätä vientisiili! |
| Soon dollars began to trickle in, though the income scale was rather thin. If I don’t want to toil my whole life through, my business surely must grow, too. Sales gain power, watts, and drive, when porcini to Italy I ship alive. It turned into quite a brilliant deal — an export-hedgehog, extraordinaire! |
20
| Vaikka kukoistaa bisnes, on kaukana maali, On kalliita autot, tässä hajoaa kaali! Ehkä turhaan haaveksin avokaarasta, Vauhdin huumasta, hallitusta vaarasta. Tätä menoa varaa on Hondaan tai Poloon, Paras tyytyä keskimääräiseen oloon... |
| Though business is blooming, the goal’s still far, those pricey cars are breaking my brain jar! Perhaps I’ve dreamed too big of a ride — a slick convertible, wind at my side, the thrill of speed and danger controlled… At this rate I’ll afford only a Honda or a Polo, truth be told. So maybe I’d better abandon the craze — and settle for something more middle-of-the-ways… |
21
| On Elmeri menettää toivon juuri, vaan sitten käy sille ihme tuuri. Juuri kun päästää suuren porun, Löytää sammalen kätköstä upean korun. Kuka vois kantaa tällaista käätyä? Tämän omistaja on varmaan parempaa säätyä. Voisko koru kuulua kartanon väelle Ja sen joku on hukannut metsäiselle mäelle? |
| Elmeri is just about to lose all hope, when suddenly fate throws him a lucky rope. Right as he’s ready to burst into cries, he finds a fine necklace beneath the moss in disguise. Who could wear a pendant so grand? Its owner must be of a higher stand. Could it belong to the manor’s fine crowd, lost on this forested hill — misplaced somehow? |
22
| Elmeri on kovin rehellistä sorttia, pian kolkuttaa jo kartanon porttia. Ja oikeaan Elmerin arvaus osuu, Väki kartanon etsintätouhuissa hosuu. Jäljiltä reippaan metsäretken, On rouvan perintökalleus ollut hukassa hetken. Rouva riemuissaan puhkeaa kyyneliin aivan Avokätisesti palkitsee löytäjän vaivan! |
| Elmeri is honest through and through, so he heads to the manor without further ado. And his guess turns out to be perfectly right — the manor folk are in a frantic plight. After a brisk little forest roam, the lady’s heirloom’s been lost away from home. She bursts into tears of joy at the sight, and rewards the finder with generous delight! |
23
| No nyt en enää nuukaile, säästä, heti autokaupoille haluan päästä! Ihan hienoimpaan malliin ei rahat riitä, Vaan eipä tuo haittaa, vähät siitä! Avomaasturi löytyy, vähän käytetty, Ja kohta on kaikki paperit täytetty. Ei paremmalta vois tuntua siilistä, On Elmeri täynnä joulufiilistä! |
| Now I won’t scrimp or save anymore — I’m heading to the car shop straight from the door! I can’t afford the fanciest model in sight, but that doesn’t matter — it’s perfectly all right! A slightly used convertible SUV appears, and soon every paper is signed with cheers. Nothing could feel better for a hedgehog, truly — Elmeri is filled with Christmas joy fully! |
24
| Arkena yksin ajella joutaa Nyt kyytiinsä Pentti-pupun se noutaa: "Lähdetkö jouluajelulle Ja aattoillan seuraksi mulle?" Sitten vauhdilla kurvaavat kohti kotia Syömään herkkuja, juomaan joulutotia! |
| On weekdays he drives all on his own, but now he invites Bunny Ben along, full-grown: “Want to join me for a Christmas ride, and spend the Christmas Eve by my side?” Then they speed toward home with holiday cheer, to feast on treats and sip warm yuletide gear! |